Erato Ioannoun vuonna 2020 ilmestynyt novellikokoelma Not in the Ornamental Teapot on vain 48-sivuinen, mutta arvion mukaan voimakkaasti vaikuttava teos. Kokoelma kuvaa naisten kokemuksia vuoden 1974 tapahtumien ympärillä ja niiden jälkeen.

Kokoelmassa on neljä novellia, jotka avaavat arvion mukaan keskustelua surusta, traumasta ja naisten itsemääräämisoikeudesta Kyproksella. Ensimmäinen novelli, Something Tiny, käsittelee kadonneita henkilöitä ja heidän omaistensa hämmennyksen ja masennuksen kokemuksia.

Something Tiny kuvaa monimutkaista katkeruutta ja vuosia kestänyttä rakkautta. Päähenkilö maalaa toivottavamman mutta absurdin selityksen sille, miksi hänen miehensä ei ole palannut kotiin, ja novelli kertoo surun vaiheista kieltämisen ollessa keskiössä.

Toinen novelli, Deserted, kuvaa itsemääräämisoikeutta ja eristäytyneisyyttä. Päähenkilö, isoäiti, jää kotikaupunkiinsa hyökkäysvaroituksista huolimatta. Kieltäminen on läsnä läpi tekstin, ja Ioannou käyttää runollista kieltä kuvaamaan unenomaista todellisuutta, joka heijastaa päähenkilön hiipuvaa mieltä.

Kolmas novelli, Saving Jesus and the Apostles, käsittelee uskonnon vaikutusta naisten rooleihin ja sukupuolinormeihin Kyproksella. Ioannou kuvaa prostituutiota ja sen koettua asemaa Nikosiassa vanhemman naisen ja nuoren prostituoidun näkökulmasta.

Novelli sivuaa korruptiota ja raamatunjakeita viitaten Maria Magdaleenaan sekä kansalliskaartin ja Yhdistyneiden kansakuntien sotilaisiin. Naistenviha näyttäytyy sisäistettynä uskomuksena, ja uskonnon tekopyhyys nousee esiin läpi tekstin.

Kokoelman päättävä Eye of the Goat käsittelee naisten asemaa miehisissä tiloissa. Sen päähenkilö joutuu perheen painostuksesta esiintymään miehenä saadakseen ympäristönsä kunnioituksen.

Ioannou tutkii novellissa sukupuolta ja sukupuolen joustavuutta näyttäen miehisiä tiloja feminiinisen linssin läpi. Novelli kuvaa kahta vastakkaista veren kuvaa, joista toinen on väkivaltainen ja toinen luonnollinen, kommentoiden väkivaltaisen verenlaskun hyväksyntää suhteessa naisiin yhdistettyyn veren halveksuntaan.

Arvion mukaan kokoelma pakottaa lukijan kyseenalaistamaan sukupuolirooleja Kyproksella. Ioannoun kuvaus saaren jakautumisesta yhdistyy runolliseen kieleen, joka pehmentää kovia todellisuuksia ja vangitsee kauniisti saaren ja sen asukkaat.