Kyproksen teknillisen yliopiston (CUT) journalismin ja digitaalisen median apulaisprofessori Venetia Papa tarkastelee uudessa kirjassaan Contesting Platform Power sitä, miten käyttäjät voivat haastaa digitaalisten alustojen, algoritmien ja tekoälyn kasvavaa valtaa. Papa uskoo, että käyttäjillä on edelleen toimintamahdollisuuksia.

Papan mukaan kiinnostus aiheeseen syntyi noin vuonna 2012, kun hän tutki väitöskirjaansa varten Kreikan Indignant Citizens -liikettä. Tuolloin sosiaalinen media nähtiin pitkälti demokratisoitumisen ja kansalaisosallistumisen välineenä, mutta Papa alkoi pohtia, miten samat alustat voivat toimia myös vallan keskittymisen mekanismeina.

Kirjassa käsitellään dataktivismia, jolla tarkoitetaan verkkoaktivismin muotoa, joka haastaa henkilötietojen keräämisen, valvonnan ja kaupallistamisen tai käyttää dataa yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Papa mainitsee esimerkkinä Data Selfie -työkalun, joka pyrkii tekemään tiedonkeruun mekanismeja näkyvämmiksi.

Tekoälyn vastarinnassa Papa nostaa esiin Chicagon yliopiston tutkijoiden kehittämät Glaze- ja Nightshade-työkalut. Glaze vaikeuttaa tekoälyjärjestelmien pyrkimyksiä jäljitellä taiteilijan tyyliä, kun taas Nightshade muokkaa kuvia tavalla, joka voi harhauttaa tekoälymalleja niiden koulutusvaiheessa.

Papa tunnustaa, että teknologinen vastarinta voi myös uusintaa eriarvoisuutta, koska tekninen osaaminen ei jakaudu tasaisesti. Hänen mukaansa dataktivismi ei kuitenkaan vaadi aina erityisosaamista, vaan se voi ilmetä myös kollektiivisina vaatimuksina, tiedotuskampanjoina ja kansalaisten, tutkijoiden sekä teknologiayhteisöjen yhteistyönä.

Papa arvioi, että merkittävin tuleva kehitys olisi siirtyminen yksilöllisistä käytännöistä kohti kollektiivista vastarintaa. Hänen mukaansa algoritmisen vastarinnan pitäisi laajentua tekniikan asiantuntijoiden piiristä laajemmaksi yhteiskunnalliseksi vaatimukseksi teknologian demokraattisesta hallinnasta, mikä edellyttäisi myös selkeää lainsäädäntökehystä.

Journalismin tulevaisuudessa Papa näkee suurimpana uhkana sen, että journalismi menettää vähitellen autonomiansa ja ammatilliset arvonsa, kun sisältöjä muokataan yhä enemmän tekoälytyökalujen ehdoilla. Samalla algoritmit vaikuttavat yhä enemmän siihen, miten uutisia priorisoidaan ja mitkä kriteerit määräävät niiden pääsyn yleisön ulottuville.

Papa pitää riskinä myös uutisorganisaatioiden kasvavaa riippuvuutta suurista teknologiayhtiöistä, kuten Googlesta, joka on kehittänyt toimittajille suunnattuja työkaluja. Toisaalta tekoäly voi hänen mukaansa tukea journalistista tutkimusta esimerkiksi suurten tietoaineistojen analysoinnissa ja tietojen ristiintarkistuksessa.

Nuorten toimittajasukupolven kohdalla Papa on huolissaan siitä, säilyttävätkö he kriittisen ajattelun, ammatillisen riippumattomuuden ja käsityksen journalismista demokraattisena instituutiona. Hänen mukaansa suurin haaste on opettaa heidät käyttämään uusia teknologisia työkaluja samalla, kun he oppivat ymmärtämään ja kyseenalaistamaan niitä.