Potilasasiamiehen uusi raportti varoittaa, että yleisen terveydenhuoltojärjestelmän (GHS) sairaalasiirroissa potilas voi jäädä ilman selvää hoitovastuuta. Raportissa tarkasteltiin 23:a tyypillistä lähete- ja siirtotilannetta, ja potilaan oikeuksia todettiin rikotun 12:ssa tapauksessa.
Nykyisten sääntöjen puitteissa kuusi muuta skenaariota arvioitiin kriittisiksi, ja vain viisi täytti vaatimukset. Sairausvakuutusjärjestön (HIO) raportissa siteerattujen lukujen mukaan noin 380 sairaalaan ottoa kuukaudessa koskee potilasta, joka on siirretty toisesta yksiköstä.
Ongelman todellista laajuutta ei kuitenkaan tiedetä, koska kieltäytymisiä, viivästyksiä ja palveluntuottajien välisiä erimielisyyksiä ei kirjata.
Raportin keskeinen havainto on, että laki edellyttää potilaan ottamista hoitoon joko siellä, missä hän on, tai sopivaan yksikköön, johon hänet siirretään. Laki ei kuitenkaan määrittele selvästi, milloin vastaanottava sairaala on ottanut potilaan vastuulleen tai kuka on vastuussa siihen asti.
Käytännössä sairaalan hyväksyntä ratkaistaan usein suullisilla järjestelyillä. Potilas voi päätyä siirretyksi sairaalasta toiseen tai päivystyksen ja hoitavan lääkärin välillä ilman, että häntä otetaan hoitoon ennen kuin kiista on ratkaistu. Potilasasiamiehen mukaan puhelinsoitto ei ole potilaan luovutus eikä kehotus mennä muualle ole lähete.
Raportin mukaan käytössä ei ole myöskään keskitettyä rekisteriä vapaista sairaalapaikoista. Kun sairaala ilmoittaa, ettei paikkoja ole, tietoa ei voi tarkistaa keskitetysti. Lisäksi millään taholla ei ole valtuuksia päättää nopeasti, kuka ottaa potilaan, kun kaksi sairaalaa on eri mieltä.
Monimutkaista hoitoa tarvitsevat potilaat ovat raportin mukaan haavoittuvimmassa asemassa, koska he tarvitsevat enemmän hoitoa ja heidän hoitonsa on kalliimpaa. Raportti ei löytänyt syrjintää yksittäisissä tapauksissa, mutta järjestelmästä puuttuvat tällä hetkellä suojamekanismit, jotka estäisivät sen.
Potilasasiamies ehdottaa selkeää sääntöä: lähetettä tai siirtoa ei pidä katsoa valmiiksi ennen kuin toinen sopiva yksikkö on hyväksynyt potilaan kirjallisesti ja nimeltä. Siihen asti sairaalan, johon potilas ensimmäisenä hakeutui, tulisi pysyä vastuussa.
Raportti vaatii lisäksi kirjallista lähetettä jokaiselle siirrolle, kirjausta jokaisesta kieltäytymisestä, pakollista sijaista hoitavan lääkärin ollessa poissa sekä HIO-koordinaattoria, jolla olisi valtuudet päättää tunneissa sairaaloiden ollessa eri mieltä.
Ehdotuksiin kuuluu myös keskitetty rekisteri vapaista sairaalapaikoista. Raportti ei ota kantaa yksittäisiin tapauksiin eikä syytä tiettyjä henkilöitä tai sairaaloita, vaan sen johtopäätös on järjestelmätasoinen: kaikkia tarvittavia suojamekanismeja ei ole vielä olemassa.